Pihla Steinberg
BLOGIT

Ensimmäinen postaus – tervetuloa mukaan!

Kalenterinhallintaa ja kurahousuja on skillalaisen Pihla Steinbergin säännöllisesti ilmestyvä blogi, joka keskittyy pohtimaan nimensä mukaisesti työn ja perheen yhteensovittamista.

Olipa kerran viime keväänä Skillan työ ja perhe -teemainen olohuone. Olin fasilitoimassa tuota innostavaa keskustelutilaisuutta, jonka jälkeen jäin pohtimaan, miten voisin jakaa kertomuksia ja ajatuksia samaan aiheeseen liittyen. Tästä inspiroituneena Skillan Kalenterinhallintaa ja kurahousuja -perheblogi on täällä!

Työn ja perheen yhdistäminen ei ole helppoa. Näin suhteellisen tuoreena äitinä olen huomannut, että näiden sujuva yhteispeli saattaa vaihdella yhden viikonkin aikana suuresti. Tapoja toimia löytyy varmasti yhtä paljon kuin on perheitäkin. Se mikä toimii toisilla, ei välttämättä toimi omalla kohdalla. Toivonkin, että täältä löytää vinkkejä, helpotusta, piristystä ja vertaistukea arjen kaveriksi!

Ensin on syytä taustoittaa teille lukijoille omaa tilannettani: minulla on pieni perhe. Meitä on neljä: minä, mieheni, meidän kaksivuotias poikamme sekä koiramme. Asumme kerrostalokolmiossa luonnonläheisessä lähiössä Helsingissä. Työskentelen johdon assistenttina valtiolla, mieheni on vuorotyössä – valtiolla hänkin. Hänen työnsä on lähityötä, työn luonteen vuoksi hän ei voi tehdä etätöitä laisinkaan. Minä työskentelen etänä ja onneksi työssäni on tavallinen liukuva virastotyöaika. Sitä on usein ollut kiittäminen meidän arkemme pyörityksessä. Pyöritys on varsin kuvaava sana – vaikka korona onkin vaikuttanut pysäyttävästi, asiat, ihmiset ja aika silti liikkuvat. On päiväkotiin vietäviä kurahousuja, vaippoja ja vaihtovaatteita muistettavana, ruokakauppatilausten toimituksia varattavana ja tehtävänä, puhumattakaan päiväkotihakuvuoroista, työwebinaareista, räkätaudeista ja koiralenkityksistä.

Poikamme aloitti päiväkodissa vuosi sitten elokuussa, minä palasin perhevapaalta samana päivänä töihin. Tai no, en palannut vaan aloitin kokonaan uudessa työssä. Koitin etukäteen valmistautua henkisesti muuttuvaan arkeen lukemalla blogitekstejä, tekemällä hankintalistoja ja suunnittelemalla kaikkea mahdollista ennakkoon. Eniten yllätti se, kuinka muutos oli henkisesti raskas ennen kaikkea minulle. Poika luiskahti nopeasti osaksi lapsiryhmää ja tykästyi miltei välittömästi kaikkiin ryhmänsä ohjaajiin.

Minä puolestani jännitin ja sain harmaita hiuksia, kun mietin, miten tällainen siirtymä onnistuu. Toki jännitin myös uuden työn aloitusta, töihin paluu parin vuoden perhevapaan jälkeen tuntui ristiriitaiselta: samaan aikaan innostavalta, hullulta sekä pelottavalta. Huoltani varjosti mennyt ensimmäinen koronakevät 2020. Me olimme pojan kanssa viettäneet keväiset päivät kotona ilman kavereita, ilman kirjaston ihanaa loruryhmää, ilman mummilamatkoja, ilman kauppareissuja, ilman kaikkea sitä tuttua arkea ja ihmiskontakteja. Nämä olisivat tulleet pojan kehityskaarta ajatellen hyvään aikaan, mutta toisin kävi.

Pysyimme kevään onneksi terveinä koronasta huolimatta, eikä poika ollut sairastanut elämänsä aikana yhtäkään nuhakuumeflunssaa. Ei ennen päiväkodin aloitusta. Me saimme miehen kanssa kokea todellisen hypyn altaan syvään päähän kaksi viikkoa päiväkodin aloituksen jälkeen. Poika sai ensimmäisen, toisen ja kolmannen flunssansa alkusyksyn aikana ja minä multitaskasin isosti silloin kun oli vuoroni hoitaa poikaa. Miehenkin oli välillä käytävä töissä. Koeaikani takia oma luonteeni ei antanut periksi jäädä pois töistä pojan ollessa kotona kipeänä. Päätin, että minähän selviän tästä – osaan tehdä työni ja viihdyttää lasta yhtäaikaisesti.

Viime syksy oli työn ja perheen yhteensovittamisen tulikoe meille ja etenkin minulle. Huomasin nopeasti muuttuneeni perheen komentokeskuksen päälliköksi. Rooli sopii minulle, johdon assistenttina pidän töissä langat käsissä ja koordinoin kokonaisuuksia, vastaan kalentereista, toimin tietotoimistona, joustan ja reagoin nopeasti äkillisesti muuttuviin tilanteisiin ja suunnittelen luovasti. Tuttua hommaa siis, joten olen kotona lähes automaattisesti ottanut vetovastuun. Miehen vastuulla puolestaan on logistiikka, kuljetukset ja kodin huoltotoimet. Kotityöt meillä jakautuu luontevasti puoliksi.

Tällaista on siis meidän arki. Tule mukaan seuraamaan mitä kaikkea tapahtuukaan! Juttua riittää taaperon kommelluksista vakavampiin työelämäaiheisiin ja kaikkea siltä väliltä.

Toivottavasti täältä löytyy mielekästä luettavaa juuri sulle!

Pus,
Pihla

 

TULE MUKAAN TEKEMÄÄN VERKKOLEHTEÄ!

Kiinnostaako sinua osallistua Skillan verkkolehden tekoon? Otamme mielellämme erilaisia tekstejä vastaan - niin mielipidekirjoituksia, blogeja kuin asiantuntijatekstejäkin. Ota yhteyttä toiminnajohtajaamme Elinaan (elina.havu@skillary.fi) ja kerro meille itsestäsi ja ideoistasi!

Jaa artikkeli