Juuri eläköityneen mietteitä

Minulla oli aikaa miettiä mennyttä. Ensimmäisen kuukausipalkkani sain vuonna 1974, 14-vuotiaana, työskenneltyäni Pelastusarmeijan lasten päiväkodissa kuukauden. Palkka oli 400 markkaa. Se oli tuolloin iso raha 14-vuotiaalle. Varsinaisen työurani aloitin valmistuttuani HSO-sihteeriksi jouluna 1982. Olen urallani sitoutunut pitkiin työsuhteisiin, joita on 40-vuoden aikana kertynyt kolme. Pari lyhyempää sijaisuutta tein työpaikan vaihdon välissä. Työurani on ollut nousujohteinen: lakiosaston sihteeri, johdon sihteeri, toimistopäällikkö, travel manager, hallintopäälllikkö. Olen viihtynyt jokaisessa työpaikassani ja saanut tehdä mielekkäitä työtehtäviä ja kokonaisuuksia. Työpaikan vaihtuminen ei siis ole liittynyt haluun vaihtaa työtehtäviä vaan mm. yrityksen konkurssiin.

Viimeisimmässä työpaikassani, yhdistyksessä, olin muutamaa kuukautta vaille 12 vuotta. Kuljimme tuon ajan esimieheni kanssa yhtä matkaa. Muistelimme, miten asioiden hoito on muuttunut reilussa 10 vuodessa. Kehitys on näin jälkeenpäin ajatellen ollut nopeaa. Kaikenlaisia järjestelmiä asioiden hoitoon on tullut runsain mitoin. Työtehtäväni ovat noiden vuosien aikana muuttuneet valtavasti, tehtävien hoitaminen on muuttunut ja tehtäväkenttäni on laajentunut alle 30-hengen työyhteisössämme todella monipuoliseksi.

Eläkkeelle jäämistä olin toki jo miettinyt hyvissä ajoin ennen päätöksen tekemistä. Päätös oli alkanut kyteä mielessäni koronan jälkeen. Työyhteisömme oli ollut jo vuoden 2019 alusta lukien etätöissä toimistoremontin vuoksi. Jouhevasti siirryimme koronan myötä edelleen jatkuvaan etätyöhön, emmekä palanneet remontin valmistumisen jälkeen toimistolle. Olen horoskooppimerkiltäni rapu ja jos jokin siinä merkissä kuvaa minua, niin olen ”kodin hengetär”. Toimistolla laitoin paikat remontin jälkeen kuntoon ja toivoin, että saisin taas työyhteisön kasaan. Kun näin ei tapahtunut vielä koronan jälkeenkään, tunsin menettäneeni ”työperheeni”. Työyhteisö on aina ollut minulle tärkeä ja sen puuttuminen johti jollain lailla työn merkityksettömyyden tunteeseen. Toki ymmärrän etätyön merkityksen ja nautin siitä myös itse, mutta olisin toivonut työpaikallemme osittaista etä-/läsnätyömallia. Asioita voi aina hoitaa, mutta jos ympärillä ei ole ihmisiä, puuttuu työnteosta se toinen, ainakin minulle tärkeä puoli.

Näin kypsyi päätökseni, että jään eläkkeelle heti, kun alin eläkeikäni 64 v 3 kk täyttyy. Toisaalta halusin myös jäädä eläkkeelle vielä, kun olen hyväkuntoinen. Myös kaksi lapsenlastani ja mahdollisuus heidän kanssaan vietettävään yhteiseen aikaan vahvistivat päätöstäni. Mieheni oli jäänyt eläkkeelle jo reilut kaksi vuotta aiemmin, joten mahdollisuus yhteiseen tekemiseen lomista riippumatta vauhdittivat päätöstäni eläkkeelle siirtymiseen.

Ilmoitin esimiehelleni eläkkeelle jäämisestäni kesäkuussa ja työtovereilleni elokuussa. Syyskuun puolivälissä aloin huolestua, kun en ollut kuullut seuraajani rekrytoinnista vielä mitään. Laskin viikkoja ja mietin työmääräni siirtämistä eteenpäin. Olinhan koonnut ja toimittanut työtehtävistäni esimiehelleni hyvissä ajoin viisi A4-liuskaa. Syyskuun puolen välin jälkeen sain tietää, että työtehtäväni jaetaan organisaatiossamme kolmelle henkilölle. Iso huoli helpotti! Välittömästi tiedon julkistuksen jälkeen aloitimme tehtäviin perehdytyksen ja tehtävien siirron uusille vastuuhenkilöille.

Ennen eläkkeelle jäämistä halusin myös hoitaa terveysasiat kuntoon työterveyshuollon kanssa, jotta ainakin alku olisi huolista vapaa. Silmälääkäri, verikokeet, rokotukset yms. tuli hoidettua. Työpaikalla oli juuri läppäreiden leasing-aika täyttymässä, joten ostin työkoneeni ja myös puhelimen itselleni. Näin tutut laitteet jatkavat kotona.

Ensimmäisen eläkepäivän jälkeen sain hoitaa kaksi päivää lapsenlastani. Sen jälkeen minulla oli pari päivää aikaa hoitaa tulevaan matkaamme liittyviä asioita ja viikko eläkkeelle jäämisen jälkeen olin jo matkalla Miami Beachille ja Caribian risteilylle. Nyt alan vasta katsella ympärilleni, miten aion päiväni järjestää.

Tavoitteenani on lisätä liikuntaa vuoden alusta lukien eli ostaa kk-lippu kuntosalille, johon kuuluu myös uimahallin käyttö. Siihen asti päivittäiset kävelylenkit saavat pitää kuntoani yllä. Toinen tavoitteeni on alkaa siivota taloamme, jossa olemme asuneet 26 vuotta. Nyt on aika karsia tarpeettomat pois ja keventää tavaramäärää. Tosin moni jo aiemmin eläkkeelle jäänyt kollega on todennut, että moni aikomus on jäänyt ainakin ensimmäisen eläkevuoden aikana tekemättä. Seuraavaksi kuitenkin ystävien tapaamista, pojanpojan kanssa teatteriin – keskellä päivää – ja ystävien kanssa Frankfurtiin. Uusi vuosi ja uudet kujeet: en ota stressiä tekemisestä – tavoitteet ovat enemmänkin oman järjestyksenhalun tyydyttämistä!