Työelämä tarvitsee osaajia, mutta kuka antaa heille ensimmäisen mahdollisuuden?

Monilla aloilla eletään nyt työnantajan markkinoita. Kun tarjolla on kokeneita hakijoita, valinta voi tuntua helpolta: miksi ottaa harjoittelija, joka tarvitsee perehdytystä ja ohjausta, jos tehtävään voi palkata valmiin osaajan? Työnantajien pitäisi kuitenkin kysyä itseltään vielä tärkeämpi kysymys: kuka korvaa tämän valmiin osaajan, kun hän aikanaan poistuu työelämästä?

Yle kertoi 28. syyskuuta liiketoiminnan opiskelijasta, joka oli etsinyt harjoittelupaikkaa puolitoista vuotta. Samassa uutisessa Omnian koulutuspäällikkö totesi, että harjoittelupaikkojen löytäminen on vaikeutunut viime vuosina. Taustalla vaikuttavat muun muassa automaatio sekä harjoittelupaikkojen painottuminen aiempaa enemmän ammattikorkeakouluopiskelijoille.

Kukaan ei synny valmiiksi ammattilaiseksi. Osaaminen syvenee työelämässä, ja myös ammatillinen koulutus nojaa vahvasti käytännön työssä oppimiseen.

– Nykyinen ammatillinen toisen asteen koulutus perustuu osaamiseen, jota hankitaan nimenomaan käytännön työssä. Työelämässä toimiminen ja työyhteisötaidot voivat karttua vain aidoissa työpaikoissa. On todella huolestuttavaa myös koulutuksen järjestäjien näkökulmasta, mikäli työssäoppimispaikkoja ei enää ole tarjolla edes pääkaupunkiseudulla, toteaa Mercuria kauppaoppilaitos Oy:n rehtori Tiina Immonen.

Viime vuosina työnantajat ovat panostaneet tehokkuuteen, automaatioon ja tekoälyn hyödyntämiseen. Samalla monia uran alkuvaiheen tehtäviä on automatisoitu tai järjestetty uudelleen. Juuri näissä tehtävissä aiemmat sukupolvet ovat oppineet työn perusteet, joiden varaan syvempi asiantuntijuus on myöhemmin rakentunut.

Kun uran alkuvaiheen tehtäviä vähennetään tai automatisoidaan, työnantajien on kysyttävä itseltään, missä tulevat ammattilaiset oppivat vastaavat taidot. Tekoälyn tuottamaa työtäkin on pystyttävä arvioimaan, kehittämään ja tarvittaessa korjaamaan. Se edellyttää ymmärrystä työn perusteista ja siitä, miten työn lopputuloksen pitäisi syntyä.

Jos opiskelijoille ei anneta mahdollisuutta hankkia tätä ymmärrystä käytännössä, työnantajilla ei ole tulevaisuudessa kokeneita osaajia, joita rekrytoida. Tämä koskee myös tulevaisuuden assistentteja, koordinaattoreita, taloushallinnon ammattilaisia sekä muita hallinnon ja liiketoiminnan tukipalvelujen asiantuntijoita. Vaativiin asiantuntijatehtäviin ei siirrytä suoraan koulunpenkiltä, vaan osaaminen rakentuu vähitellen käytännön työn ja kokemuksen kautta.

Työnantajien on kannettava vastuunsa osaajien kouluttamisesta

Skilla ry:n operatiivisen päällikön Matleena Myllyrinteen mukaan harjoittelu- ja työssäoppimispaikat on nähtävä nykyistä vahvemmin osana organisaatioiden pitkäjänteistä henkilöstö- ja osaamissuunnittelua.

– Harjoittelijan ohjaaminen vaatii työnantajalta aikaa, eikä sitä pidä jättää yksittäisen työntekijän muun työn päälle. Organisaatioiden on suunniteltava harjoittelupaikat osaksi tulevia henkilöstö- ja osaamistarpeitaan. Harjoittelija tarvitsee ensimmäisen mahdollisuuden päästä oppimaan, mutta samalla työnantaja saa mahdollisuuden kasvattaa tulevaa osaajaa ja tutustua mahdolliseen työntekijään jo opintojen aikana.  

Harjoittelupaikkojen tarjoaminen ei ole hyväntekeväisyyttä eikä keino hankkia ilmaista työvoimaa. Parhaimmillaan harjoittelu on molemmille osapuolille suunniteltu oppimisjakso, jossa opiskelija pääsee kehittämään osaamistaan aidoissa työtehtävissä ja työnantaja rakentamaan tarvitsemaansa osaamista tulevaisuutta varten.

Työnantajille viestimme on yksinkertainen: katsokaa henkilöstösuunnittelussa tätä päivää pidemmälle. Jos ette anna tuleville osaajille mahdollisuutta oppia nyt, teillä ei ole valmiita osaajia palkattavana myöhemmin.

Henkilöstösuunnittelu ei voi rakentua ajatukselle, että joku muu kouluttaa osaajat valmiiksi. Jos kaikki työnantajat odottavat sitä, lopulta valmiita osaajia ei ole kenellekään.